Tässä seison
äitini, ja äitini äidin maalla.
Valehtelen kivelle,
minä olin täällä jo silloin.
Kun tiimalasi oli hiekaton ja
aika vetenä
äitini, ja äitini äidin maalla.
Valehtelen kivelle,
minä olin täällä jo silloin.
Kun tiimalasi oli hiekaton ja
aika vetenä
taivaassa.
Rakennan veneen posliinista
että se selällä särkyisi
ja minä uppoaisin uneen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti