Runotorstai: Tämä hetki (20 sanaa)

itse teen kodin
äänen
vedän oven perässä kiinni
edessä takana
kaksi erilaista kaikua

miksi sen huomaa käytävässä
eikä missä on

Sinulle huutavat vedet
minulle kulkevat sillan ali
hiljaa
vaikka katson niiden perään
vaikka pudotan pieniä kiviä
teen haavoja pintaan

Runotorstai: Tuore

vihreästä ei saa punaista
musta tulee
minuun
en minä jaksa kantaa hedelmiä

enkä jättää niitä taakse
enkä olla sellainen

työnnän vain nenäni joka paikkaan
unohdan mitä ajattelin eilen
jätän astiat pesemättä
istun vain ja ryystän kahvia vaikka
sinä olet niin paljon enemmän

Kaipaan sanoja joilla
maailmasta voi tehdä toisenlaisen
voi väittää
että jokin tuntuu ja toinen ei
ja voi uskoa itsekin kun
on ne sanat jotka aina
on totta

Kaipaan isoja sanoja
sellaisia kuin
rakkaus, yhteiskunta ja tulevaisuus
äiti

Miten osaan olla ilman sanoja
jotka tekevät minusta minut
joiden merkityksen voin
aina päättää uudestaan.

Runotorstai: Ääni

Ota sanasi ja kävele
täällä ei ole sinulle tilaa

tai rakenna maailmasta linnake
jonka rajana on meri ja taivas,
kuuntele miten soi
yhteisymmärrys,
harmoniaa säestävät uljaat pasuunat.

Mutta sitten on aivan hiljaista.

Runotorstai: Kone

vesi kulkee laiturin alta
sekoitun siihen
olen hiljaa
on ääneni
tuuli

vastarannalla nauraa koivumetsä
tuuli kutittaa kainaloista
panee taskuunsa kymmenen linnunlaulua
painaa mieleen lämpimän tuoksun

laiturilla ripottelee laulut
silittää poskeani ja viivähtää hetken
että voin taas olla tyyni

Runotorstai

Alussa on vesi
siinä ensin hukun ja herään sitten
vedessä iho tarkkailee jokaista
kuiskausta
merkitsee ne muistiin
unohtaa vasta sitten.

Unessa taivas on ranta
siellä odottaa väsynyt tuoksu
kantaa muistini muistoa.