Vuonna 1999

Jätän auringon ulos
tulen itse sisään
varjon lasken eteisessä

yksiössä istuu hiljaisuus
kuiskii lakkaamatta
käännän pääni, ettei tarvitse katsella

keittokomerossa hyräilee vapaus
tekee teetä, rikkoo astioita
en saa sanoista selvää
sävel on karvas

autan korjaamaan sirpaleet
ja ojennan hunajan.

Runotorstai: Mikrokosmos

Kaupungissa isolla tiellä
pysäytin jokaisen bussin
kysyin
meneekö tämä auto kotiin.

Kahdeksas vasta otti kyytiin
kuljettaja pyysi rahan
sanoi
kuusi ja neljäkymmentä, ja lisäsi, että
hinnat ovat nousseet vuoden alusta.

Istuin sellaisen naisen viereen, joka
piteli kiinni punaisesta nahkalaukusta ja
hymyili ihan hiljaa.

Kysyin
olen menossa kotiin, tiedätkö
missä minun pitää jäädä pois.
Nainen hymyili vaan.

Runotorstai: Kasvu

Oletko se sinä? Etsimme luovia ja reippaita työntekijöitä osaksi innovatiivista ja dynaamista tiimiämme.

Kerroin itsestäni niin kauniisti kuin osasin.
Panin siihen että
harrastan sauvakävelyä ja kirjallisuutta
olen valmis uusiin haasteisiin.
kykenen työskentelemään kovankin paineen alla
olen ahkera ja tunnollinen
odotan yhteydenottoanne.

Loppuun vielä että henkinen kasvu on sisäistä eikä se millään muotoa haittaa kykyäni työskennellä vaativissakaan olosuhteissa, uskoisin, kunhan vain muistan syödä lääkkeeni.

Runotorstai: Armo

Tänään lupaan
ettei enempää tarvitse
sen sanon itselleni kun
painan selän seinää vasten
silmät kiinni nukun

Sitten lupaan
etten enempää yritä
ja sen lupaan kaksi kertaa kun
otan kalenterin käteen
ja panen ajan järjestykseen

Tänään lupaan
ettei haittaa vaikkei jaksaisi
sen lupaan itseltäni salaa kun
sankarina taistelen
ja huonettani kuuntelen