Kaupungissa isolla tiellä
pysäytin jokaisen bussin
kysyin
meneekö tämä auto kotiin.
Kahdeksas vasta otti kyytiin
kuljettaja pyysi rahan
sanoi
kuusi ja neljäkymmentä, ja lisäsi, että
hinnat ovat nousseet vuoden alusta.
Istuin sellaisen naisen viereen, joka
piteli kiinni punaisesta nahkalaukusta ja
hymyili ihan hiljaa.
Kysyin
olen menossa kotiin, tiedätkö
missä minun pitää jäädä pois.
Nainen hymyili vaan.
torstaina, huhtikuuta 19, 2007
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
7 kommenttia:
"Meneekö tämä auto kotiin - - Nainen hymyili vaan."
Nämä säkeet jo kitetyttävät paljon.
Lohdullinen olo tästä tuli. Kuljettaa, joka otti kyytiin, kun kysyjä halusi kotiin. Melkein itkettävän onnellista... :-)
Niinkuin olisi päässyt sateesta lämpimään. Hassua että runosta tulee niin hyvä mieli, kun kertoja on kuitenkin lopussa edelleen eksyksissä. Tuoko onnellisen mikrokosmoksen nainen niin paljon rauhaa ja toivoa?
Unessa usein.
Pidin tästä kovin.
Melankolinen muttei epätoivoinen tunnelma.
Solveig sinä osaat hienosti pukea tunnelmia sanoiksi. Lahjakkuutta, sanoisin.
Kiitos. Punastelen.
Lähetä kommentti