vesi kulkee laiturin alta
sekoitun siihen
olen hiljaa
on ääneni
tuuli
vastarannalla nauraa koivumetsä
tuuli kutittaa kainaloista
panee taskuunsa kymmenen linnunlaulua
painaa mieleen lämpimän tuoksun
laiturilla ripottelee laulut
silittää poskeani ja viivähtää hetken
että voin taas olla tyyni
perjantaina, kesäkuuta 08, 2007
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
Hienosti jännitteinen suhteessa haasteessa annettuun teemaan. Se tuo runoon lisäulottuvuuden, teeman, joka katoaisi idylliin, jos otsikkona olisi ollut jotain muuta, kuten "kesä" tai "mökillä".
Kiitos.
Upea kuvaus veden ja tuulen vaikutuksesta ihmiseen. Kaikkea hyvää elämääsi.
Aivan oivallisesti vangittu kesätuulen viesti. Varsinkin keskimmäinen säkeistö oli minun mieleeni. Lukijakin sulautuu tähän maisemaan.
On täällä näämmä lyriikkaakin, ei vain runoja.
Lähetä kommentti