perjantaina, kesäkuuta 08, 2007

Runotorstai: Kone

vesi kulkee laiturin alta
sekoitun siihen
olen hiljaa
on ääneni
tuuli

vastarannalla nauraa koivumetsä
tuuli kutittaa kainaloista
panee taskuunsa kymmenen linnunlaulua
painaa mieleen lämpimän tuoksun

laiturilla ripottelee laulut
silittää poskeani ja viivähtää hetken
että voin taas olla tyyni

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Hienosti jännitteinen suhteessa haasteessa annettuun teemaan. Se tuo runoon lisäulottuvuuden, teeman, joka katoaisi idylliin, jos otsikkona olisi ollut jotain muuta, kuten "kesä" tai "mökillä".

Kiitos.

Anonyymi kirjoitti...

Upea kuvaus veden ja tuulen vaikutuksesta ihmiseen. Kaikkea hyvää elämääsi.

Anonyymi kirjoitti...

Aivan oivallisesti vangittu kesätuulen viesti. Varsinkin keskimmäinen säkeistö oli minun mieleeni. Lukijakin sulautuu tähän maisemaan.

Anonyymi kirjoitti...

On täällä näämmä lyriikkaakin, ei vain runoja.