vihreästä ei saa punaista
musta tulee
minuun
en minä jaksa kantaa hedelmiä
enkä jättää niitä taakse
enkä olla sellainen
työnnän vain nenäni joka paikkaan
unohdan mitä ajattelin eilen
jätän astiat pesemättä
istun vain ja ryystän kahvia vaikka
sinä olet niin paljon enemmän
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Pidän runostasi, sen pysähtyneestä tunnelmasta. Tulee tunne, että sanot vähän mutta tarkoitat paljon.
Ensi rivillä ajattelin, että politiikkaa. Mutta ei, kai.
Löysin itseni tästä runosta, istumassa loputtomiin pöydän ääressä, mitään en silti saa aikaan, välttämättä.
Lähetä kommentti