Koskaan ei voi tietää, mikä alku on oikea. Nyt on taas alku. Alku on aina ystäväni. Alku on puhdas ja voimakas. Alku on viaton.
Eilen minulla oli sanoja, mutta tänään en niitä enää muista.
Alussa on monta asiaa:
- suo, kuokka ja jussi
- pimeys? Täytyypä tarkistaa.
En tiedä, mikä pitäisi laskea Aluksi. Kuinka monta Alkua saa ottaa. Mikä on Alun osuus Jatkossa. Jatkon tuleminen on epävarmaa, mutta jotenkin tuntuu, että Alku minulle tulee aina. Ja aina erilaisena.
En vain odottanut, että alku voisi tulla marraskuussa. Ärsyttää, etten tunne itseäni masentuneeksi, sillä juuri nyt olisi syytä. Nyt Alulle ei olisi aikaa, sillä pitäisi huolehtia Jatkosta. Aina ei voi olla Alku, joka on turvallinen ja voimakas. Ei Jatkon tuleminen ole epävarmaa, aina se tulee, sitä ei vain tiedä milloin ja miten.
Sanat merkitsevät enemmän silloin, kun ne jätetään sanomatta, koska silloin niiden merkitystä ei tiedä, tietää vain, että ne ovat. Joskus on mukava ajatella, ettei niitä olekaan, niitä sanoja, joita ei sanota. Mutta jos joku ne sitten sanookin, muistaa, että ne ovat. Miten voisin pitää itselläni sekä sanat että hiljaisuuden?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti