Vuonna 2003 - ehkä vähän vieläkin

Tämä ruumis ei ole minun. Minun käteni eivät ole minun käsiäni. Kun hengitän ja rintani kohoaa ja laskee, ei se ole minun rintani. Minun käteni eivät ole nämä veltot kädet. Nämä ovat sen naisen kädet, sen, joka minua kuljettaa. Joka puhuu minun suullani ja on sellainen, jollainen en tahtoisi olla.

Ei minusta täyttä tule. En tule täyteen.

Runotorstai: Ponnistus

Naisen nimi oli S.
S oli naisen nimi.
Eino oli kirjaton, karjaton mies
Nainen oli suruton, sanaton suvi.

Siili oli tunteellinen siili.
Nainenkin oli,
muttei tässä runossa.
Kuka minä sitten olin, nainen kysyi.

Sinä olit äitien onneton unelma ja ponnistus,
eikä tämä ole sitten mikään runo.

Runotorstai: Miksi?

heräsin uneen, jossa

nauroin
soitin huuliharppua
suutelin vierasta miestä
laskin montako pilveä taivaalla oli
ja oli lämmin syksy

juuri silloin vyöryivät päälleni eilisen unelmat
joita en enää tuntenut
kysyin niiltä miksi

eivät tienneet

Haluan saada vuodet pois systeemistäni, että jää tilaa uusille. Alan olla täynnä.

Vuonna 1997 - ei enää

Tässä seison
äitini, ja äitini äidin maalla.
Valehtelen kivelle,
minä olin täällä jo silloin.
Kun tiimalasi oli hiekaton ja
aika vetenä

taivaassa.

Rakennan veneen posliinista
että se selällä särkyisi
ja minä uppoaisin uneen.

Vuonna 1998 - ei enää

Kello puoli neljältä

Kysyn hiljaa vaivasinko,
herätinkö kesken unen,
olenko ollut taas
kohtuuton.

Ei niitä unia voi kieltää kun
on kaiken selvästi kokenut
muisti on
silmistäsi sininen.

Kenen vuoksi matkustaisit,
miksi öitä valvoisit,
heräisit katselemaan
tyhjää naista.

Suljetut silmäsi näkisivät
saman ikävän jossa
sinäkin asut,
siinä huoneessa ei
tuoksu kynsilakka.

Kello puoli neljältä
veren maku suussa
puren
huulet hellinä arpia kieleesi
hartaasti.

(muokattu kello 13.59)

Kuuntelin tänään vatsaani. Se itki. Mutten tiedä miksi.

Uni

Melkein kysyin eilen eräältä naiselta: "Anteeksi, olitko sinä unessani viime yönä?"

Kaikki huutaa

Maa on sellainen, että se heiluu. Maailma on sellainen, että se heiluu. Siksi en saa mitään selviin kasoihin ja haluaisin huutaa, vaikka en kestäkään sitä, että kaikki huutaa. Tuntuisi hyvältä olla hetken saavuttamattomissa, mutta en tiedä, missä sekään on. Mutta tiedän, minkälainen laulu tämä on, vaikken tiedä, miten tämä päättyy.

Kaipaan turvallista hiljaisuutta. Missä sellaista on?